Villasukkakassin uumenista

Monet bloggaajat ovat jossain uransa vaiheessa esitelleet lukijoille kaikki omistamansa kynsilakat/hiustenhoitotuotteet/kengät/laukut, ja minullekin iski halu tehdä moinen postaus. Mutta mistä? En suhtaudu intohimoisesti mihinkään edellämainituista asioista; en keräile kauniita korkkareita, hamstraa kylpyhuoneen kaappiin (niinku mulla semmonen olis) erilaisia shampoita tai osta uutta ripsiväriä ennen kuin entinen on mennyt huonoksi. Mutta sitten keksin yhden lämpöisen rakkaudenkohteen, jonka edustajia minulta löytyy kaapistani enemmän kuin mekkoja: villasukat.

Tässä siis tällä hetkellä kaappiani asuttavat villamussukkaiset:

(Ansaitsisin jonkun palkinnon näistä loistavista kuvausjärjestelyistä ja mielikuvituksekkaista asetteluista...)

Ensimmäisenä uusimmat tulokkaat. Äiti taisi kutoa nämä minulle joskus tämän vuoden loppukeväästä, ja ne ovat istuvimmat kaikista villasukistani - sopivan timmit, mutteivat kuitenkaan liian tiukat. Minulla on myös samasta langasta kudotut lapaset (ilman noita punaisia tehosteraitoja tosin) ja ne ovat olleet hukassa jo monta viikkoa. Nyyh!! (5 minuuttia myöhemmin: kävin vielä kerran tarkastamassa hattuhyllyn ja siellähän ne oli...)

Nämä ovat yhdet lemppareistani, itseasiassa jalassa parhaillaankin. Näyttävät vahvasti äitin käsialalta, vuosiluvuista ei ole mitään hajua. Mutta tykkään hirmuisesti tuosta neutraalista väristä, harmi kun pohjat kuluvat kohta puhki. (Miiiiiitä kissankarvoja?)

 

Nämä ovat tilaustyö vuodelta 2004. Ilmoitin äidille kaksi iltaa ennen koulun joulujuhlaa haluavani pukea punamustaraidalliset pitkävartiset villasukat asuni (musta minihame ja punainen t-paita, olin niin tyylikäs) kanssa. Niin ne vain valmistuivat ajoissa. Äiti on villasukkatehdas. Näitä tulee käytettyä melko vähän, nuo pitkät varret ovat yllättävän epäkäytännölliset.

Siniset sukat marjapuuron värisillä raidoilla, aika perus. Nämä ovat vähän löysät, ja käytänkin niitä yleensä vain kotona (on äärettömän ärsyttävää kävellä ulkona, kun villasukat valuvat kokoajan), mutta tykkään silti kovasti. Tekijästä ei ole mitään havaintoa, epäilen vahvasti äitiä tai mummoa.

Näiden alkuperästä minulla ei ole minkäänlaista tietoa. Ne ovat a) jonkun muun omaisuutta, b) liian pienet ja c) vähän rumat (tuo varsi on siis tummansininen eikä musta, ja jotenkin ei miellytä tuo väriyhdistelmä silmää). Olen varmaan joskus kotona ollessani etsinyt kaapista hätävaravillasukat, jotka ovat sitten kulkeutuneet mukanani tänne.

Nämäkään eivät kuulu lemppareiden joukkoon, ovat lähinnä rönttäsukkien maineessa. Näitä käytetään kumppareiden kanssa marjareissuilla ja öisillä mettäretkillä. Made by äippä (ylläri).

Nämä taitavat olla vanhimmat villasukistani. Saatan valehdella, mutta mielestäni äiti kutoi ne minulle, kun olin ala-asteella. En tosiaan ole juurikaan kasvanut kuin muutamasta nimeltämainitsemattomasta paikasta kutosluokan jälkeen (eivätkä jalat kuulu niihin), niin se voi olla hyvinkin mahdollista. Sitä paitsi nämä ovat nyt juuri sopivat, niin ne ovat varmaan alunperin olleet jonkun verran reilua kokoa.

Nämä olen kutonut ihan itse lukion ekalla omassa kämpässä äidiltä pöllityistä jämälangoista (huomatkaa lankatupsut varsissa). Taisin ensin aikoa antaa nämä ystävälleni joululahjaksi, mutta ne eivät sitten kuitenkaan näyttäneet häneltä, joten tein uudet ja pidin nämä yksilöt itselläni. Ihanaiset.

Viimeiseksi oli pakko säästää ultimatelempparini, "Arnolds"-sukat. Halusin viime syksynä kutoa itselleni eniten omannäköiset sukat ikinä, kävin vähän lankaostoksilla ja tällaiset niistä tuli. Kyllä kannatti. Tulee aina hyvä mieli, kun nämä ovat jalassa. Me loves.

Ainakin kahdet sukat olivat jossain hukkapiilossa; yhdet mummon kutomat vihertävänsävyiset mussukat sekä ensimmäiset itse kutomani sukat! Niissä nyt ei paljoa näyttämistä olisikaan ollut (tylsääkin tylsemmät lyhyt- ja mustavartiset harmaat yksilöt), mutta ovat ne silti rakkaat. Mihin lie olen hukannut...

Mutta näilläkin yksilöillä pärjätään missä tahansa pakkasissa. ;) Mitkä on teidän lempparit? (...niinku tätä joku oikeasti lukis. :D)