keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Talvikengistä ja kuvaamisen vaikeudesta

"Tänään olen truu-muotibloggari ja napsin hienot päivänasukuvat heti koulun jälkeen."

Ja näinhän siinä sitten taas vaihteeksi kävi:


Onpas onnistuneen sumea kuva neiti länkisäärestä puolikkaan pään kera. Ja tämä oli oikeasti paras, uskokaa tai älkää. Kaikki ne kuvat, joissa naama näytti suhtkoht hyvältä, olivat sumeita; teräviin kuviin olin sattunut valitsemaan asentoja, jotka levensivät lantiota noin 25%. Ja sitten puolet oli näitä mutanttikuvia. Uusi kamera ois kiva. Ja kuvauspaikka (ai miten niin sekava tausta ja liian matala jalustan virkaa toimittava pöytä...). Mutta oikeastihan olen maailman kaunein ja täydellisin. Enkä ikinä kitise.

Kuvassa näkyvät kengät ovat uutukaiset. Havahduin eilen siihen todellisuuteen, että en omista kunnon talvikenkiä. Kaikissa entisissä yksilöissä on jotain vikaa, joko ulkonäöllisesti tai terveydellisiltä ominaisuuksiltaan, enkä tosiaan haluaisi tappaa jalkojani ennen kolmenkymmenen vuoden ikää.

Lähdin siis eilen kenkäostoksille seuraavanlaisten vaatimusten kera:
  1. Hyvä kävellä.
  2. Lämpimät.
  3. Ei mitään möhkäleitä.
  4. Kunnon pohja.
  5. Voisivat olla myös nätit.
Kävin ensin varmuuden vuoksi kirpparilla, tuloksetta, sitten kiersin kauppakeskuksen kenkäkaupat (kaikki kaksi) ja Top Sportin, mutta mikään pari ei oikein miellyttänyt silmää saatika lompakkoa. Tässä vaiheessa tajusin, että paukkupakkasten lisäksi kenkien olisi hyvä kestää edes jonkin verran kosteampaakin matskua, sillä lähden kevääksi Tanskaan ja olettaisin siellä olevan hieman leudompi talvi kuin täällä meillä. Olin myös jo erittäin epätoivoinen, ja päätin olla valmis maksamaan kengistä vähän enemmän kuin olin suunnitellut.

Ja löytyiväthän ne sitten, kun tarpeeksi kauan jaksoi etsiä. Niinkin mediaseksikkäästä ostosparatiisista kuin Citymarket. En aluksi meinannut edes kokeilla kyseisiä saappaita, mutta sattumalta huomasin niiden omaavan vettähylkivän pinnan ja päätin yrittää. Ja sitten rakastuin. Tuntuivat tosi hyvältä jalassa ja olivat vielä söpötkin. Ei tarvinnut kahdesti miettiä; kengät koriin ja kassan kautta kotiin. Jalat kiittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti