 |
| Anteeksi sumea kuva, mutta en jaksanut ottaa kuin yhden. |
Uusi takki! Ja se oli vielä paljon lämpimämpi kuin odotin. Paljon ihanampi myös. Saatan olla rakastunut.
Sofia Jannok. Ráhkistan du.
torstai 25. marraskuuta 2010
Pari kivaa asiaa
Uusi takki! Ja se oli vielä paljon lämpimämpi kuin odotin. Paljon ihanampi myös. Saatan olla rakastunut.
Sofia Jannok. Ráhkistan du.
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Talvikengistä ja kuvaamisen vaikeudesta
"Tänään olen truu-muotibloggari ja napsin hienot päivänasukuvat heti koulun jälkeen."
Ja näinhän siinä sitten taas vaihteeksi kävi:
Onpas onnistuneen sumea kuva neiti länkisäärestä puolikkaan pään kera. Ja tämä oli oikeasti paras, uskokaa tai älkää. Kaikki ne kuvat, joissa naama näytti suhtkoht hyvältä, olivat sumeita; teräviin kuviin olin sattunut valitsemaan asentoja, jotka levensivät lantiota noin 25%. Ja sitten puolet oli näitä mutanttikuvia. Uusi kamera ois kiva. Ja kuvauspaikka (ai miten niin sekava tausta ja liian matala jalustan virkaa toimittava pöytä...). Mutta oikeastihan olen maailman kaunein ja täydellisin. Enkä ikinä kitise.
Kuvassa näkyvät kengät ovat uutukaiset. Havahduin eilen siihen todellisuuteen, että en omista kunnon talvikenkiä. Kaikissa entisissä yksilöissä on jotain vikaa, joko ulkonäöllisesti tai terveydellisiltä ominaisuuksiltaan, enkä tosiaan haluaisi tappaa jalkojani ennen kolmenkymmenen vuoden ikää.
Lähdin siis eilen kenkäostoksille seuraavanlaisten vaatimusten kera:
Ja löytyiväthän ne sitten, kun tarpeeksi kauan jaksoi etsiä. Niinkin mediaseksikkäästä ostosparatiisista kuin Citymarket. En aluksi meinannut edes kokeilla kyseisiä saappaita, mutta sattumalta huomasin niiden omaavan vettähylkivän pinnan ja päätin yrittää. Ja sitten rakastuin. Tuntuivat tosi hyvältä jalassa ja olivat vielä söpötkin. Ei tarvinnut kahdesti miettiä; kengät koriin ja kassan kautta kotiin. Jalat kiittää.
Ja näinhän siinä sitten taas vaihteeksi kävi:
Onpas onnistuneen sumea kuva neiti länkisäärestä puolikkaan pään kera. Ja tämä oli oikeasti paras, uskokaa tai älkää. Kaikki ne kuvat, joissa naama näytti suhtkoht hyvältä, olivat sumeita; teräviin kuviin olin sattunut valitsemaan asentoja, jotka levensivät lantiota noin 25%. Ja sitten puolet oli näitä mutanttikuvia. Uusi kamera ois kiva. Ja kuvauspaikka (ai miten niin sekava tausta ja liian matala jalustan virkaa toimittava pöytä...). Mutta oikeastihan olen maailman kaunein ja täydellisin. Enkä ikinä kitise.
Kuvassa näkyvät kengät ovat uutukaiset. Havahduin eilen siihen todellisuuteen, että en omista kunnon talvikenkiä. Kaikissa entisissä yksilöissä on jotain vikaa, joko ulkonäöllisesti tai terveydellisiltä ominaisuuksiltaan, enkä tosiaan haluaisi tappaa jalkojani ennen kolmenkymmenen vuoden ikää.
Lähdin siis eilen kenkäostoksille seuraavanlaisten vaatimusten kera:
- Hyvä kävellä.
- Lämpimät.
- Ei mitään möhkäleitä.
- Kunnon pohja.
- Voisivat olla myös nätit.
Ja löytyiväthän ne sitten, kun tarpeeksi kauan jaksoi etsiä. Niinkin mediaseksikkäästä ostosparatiisista kuin Citymarket. En aluksi meinannut edes kokeilla kyseisiä saappaita, mutta sattumalta huomasin niiden omaavan vettähylkivän pinnan ja päätin yrittää. Ja sitten rakastuin. Tuntuivat tosi hyvältä jalassa ja olivat vielä söpötkin. Ei tarvinnut kahdesti miettiä; kengät koriin ja kassan kautta kotiin. Jalat kiittää.
maanantai 22. marraskuuta 2010
Tahtoisin lisää tällaisia aamuja
Tiedättehän ne mahtavat päivät, ne huono hius/naama/vaate/elämä-päivien täydelliset vastakohdat, kun peilikuva näyttää aamulla ennen kouluun/töihin lähtöä kaikkien oletusten vastaisesti hyvältä? Minulla oli tänään sellainen aamu, ja voi että on hyvä fiilis vieläkin! Kaikki saattoi juontaa juurensa jo eilisillasta, kun päätin laittaa jalkaan keltaiset farkut (siis mikään ei piristä päivää paremmin kuin värikkäät vaatteet). Tai sitten siitä, että pääsin ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon kouluun näkemään ihania ihmisiä ja sain laittautua pitkästä aikaa (junan makuuhytissä väsyneeseen naamaan tehtyä ehostusta ei tässä tapauksessa lasketa). Ja juu, vaikutusta saattoi olla silläkin, että värjäsin eilen hiukset ja tulos oli varsin ihana. Luonnollinen. Näin lähellä omaa maantiesävyäni en ole tainnutkaan olla sen jälkeen, kun 11-vuotiaana aloitin värjäyskierteen. Harkitsin viime viikolla vähän aikaa ihan tosissani sellaista ihanan punaista tukkaa, josta näin jo untakin, mutta ajattelin kuitenkin kerrankin käytännöllisyyttä. Ja tämä on pliisuudestaan huolimatta tosi kiva väri, me likes.
Yritin ottaa asukuvatkin, muuuutta ne eivät sitten onnistuneetkaan ihan yhtä hyvin. No, ihan kaikki ei vaan voi mennä aina nappiin. :D
Illalla katsomaan Harry Potteria tyttöjen kanssa, jeij!
Yritin ottaa asukuvatkin, muuuutta ne eivät sitten onnistuneetkaan ihan yhtä hyvin. No, ihan kaikki ei vaan voi mennä aina nappiin. :D
Illalla katsomaan Harry Potteria tyttöjen kanssa, jeij!
perjantai 19. marraskuuta 2010
"Siis tilasikkos VIHREÄÄ shampoota!?!?"
Ajattelin olla super-bloggaaja ja kertoa yhtäaikaa sekä Oriflame-paketista että kiharantekokoneesta, respect!
Tosiaan, kaverin kautta tilaamani Oriflame-pikkupaketti saapui jo toissapäivänä, mutten ehtinyt hakea sitä postista ennenkuin tänään ruokatunnilla. Ja tämmöistä sieltä kuoriutui:
Tuuheuttavat kiivi-appelsiini shampoo ja hoitoaine tuoksuvat aivan törkeän hyvälle! Tuo pikkupaletti on korostussävypaletti nimeltään, ja nuo värit on semmoisia voidemaisia. Kätevä pikkupaletti, kun en tosiaan jaksa mitään poskipunia, puhumattakaan aurinkopuuterista. Tuo käy varmaan myös luomille, luulisin. Kerkesin jo vähän testailemaankin:
Ei tuossa nyt kuitenkaan sitten näy kunnolla, varsinkaan kun posket on vielä ulkoilun jäljiltä vähän punaiset. Tämä oli kuitenkin paras.
Koko Oriflame-satsin hinta oli 12,90 plus kaheksan (niinpä) euron paketti Oulusta tänne kauas.
Ja sitten sitä kiharantekokoneasiaa!
Lähtötilanne mulla on tosiaan tämä:
Eli paksu, suora eikä kovin pitkä tukka.
Se kiharantekokone tosiaan on sellainen peruskiharrin, jossa on paksu ja ohut vaihtopää plus toisen päälle semmoinen pyöröharjasysteemi ja toisen päälle korkkiruuvisysteemi. Lisäksi pakettiin kuului pieni suoristusrauta-vaihtopää, jolla voi tehdä tietysti myös laineita. Mukana tuli pari pinniä, harja ja kampa, ja koko satsin hinta oli alennuksen jälkeen vajaa kolmekymppiä. Olen kyllä tähän asti ollut tosi tyytyväinen ostokseen, ainoa miinus siinä on se, että laite kuumuu tosi hitaasti, tosin, ei sekään menoa hidasta kunhan vaan muistaa laittaa sen laitteen esim. kahvinkeiton tai meikkaamisen ajaksi lämpiämään.
Tänään tein laineita ja random-taivutteluja tuolla paksulla vaihtopäällä (enkä tajunnut ottaa tekovaiheesta kuvia, tietenkään), ja lopputulos on tämä:
Jjee!
Henkkamaukan nettikauppa koittaa pakottaa minut ostoksille. Ei nyt, palkkapäivä ei ole vielä. Muttaku.
Ei nyt, me lähdetään käymään Torniossa jossain vaiheessa ja pääsee oikeasti kauppaan. Muttaku.
Nyt ajattelin sytyttää pari kynttilää, syödä eilen tehtyä suklaakakkua (mmmmh) ja katsoa miehen kanssa telkkaria. Huomenna menen näin työviikon päätteeksi äidin työpaikalle avuksi (noin seitsemän tuntia) ja sunnuntaina olen myös äidin apuna töissä (noin kymmenen tuntia). Lisäksi sain pari koulukirjaa kaukolainana, joista ensimmäistä alan kohta lukemaan (12-sivuinen essee, uuh). Niin ja maanantaina on autokoulun teoriakoe. Mikä viikonloppu? Lepo? Mitä ne on?
PS:
Tosiaan, kaverin kautta tilaamani Oriflame-pikkupaketti saapui jo toissapäivänä, mutten ehtinyt hakea sitä postista ennenkuin tänään ruokatunnilla. Ja tämmöistä sieltä kuoriutui:
Tuuheuttavat kiivi-appelsiini shampoo ja hoitoaine tuoksuvat aivan törkeän hyvälle! Tuo pikkupaletti on korostussävypaletti nimeltään, ja nuo värit on semmoisia voidemaisia. Kätevä pikkupaletti, kun en tosiaan jaksa mitään poskipunia, puhumattakaan aurinkopuuterista. Tuo käy varmaan myös luomille, luulisin. Kerkesin jo vähän testailemaankin:
Ei tuossa nyt kuitenkaan sitten näy kunnolla, varsinkaan kun posket on vielä ulkoilun jäljiltä vähän punaiset. Tämä oli kuitenkin paras.
Koko Oriflame-satsin hinta oli 12,90 plus kaheksan (niinpä) euron paketti Oulusta tänne kauas.
Ja sitten sitä kiharantekokoneasiaa!
Lähtötilanne mulla on tosiaan tämä:
Eli paksu, suora eikä kovin pitkä tukka.
Se kiharantekokone tosiaan on sellainen peruskiharrin, jossa on paksu ja ohut vaihtopää plus toisen päälle semmoinen pyöröharjasysteemi ja toisen päälle korkkiruuvisysteemi. Lisäksi pakettiin kuului pieni suoristusrauta-vaihtopää, jolla voi tehdä tietysti myös laineita. Mukana tuli pari pinniä, harja ja kampa, ja koko satsin hinta oli alennuksen jälkeen vajaa kolmekymppiä. Olen kyllä tähän asti ollut tosi tyytyväinen ostokseen, ainoa miinus siinä on se, että laite kuumuu tosi hitaasti, tosin, ei sekään menoa hidasta kunhan vaan muistaa laittaa sen laitteen esim. kahvinkeiton tai meikkaamisen ajaksi lämpiämään.
Tänään tein laineita ja random-taivutteluja tuolla paksulla vaihtopäällä (enkä tajunnut ottaa tekovaiheesta kuvia, tietenkään), ja lopputulos on tämä:
 |
Henkkamaukan nettikauppa koittaa pakottaa minut ostoksille. Ei nyt, palkkapäivä ei ole vielä. Muttaku.
Ei nyt, me lähdetään käymään Torniossa jossain vaiheessa ja pääsee oikeasti kauppaan. Muttaku.
Nyt ajattelin sytyttää pari kynttilää, syödä eilen tehtyä suklaakakkua (mmmmh) ja katsoa miehen kanssa telkkaria. Huomenna menen näin työviikon päätteeksi äidin työpaikalle avuksi (noin seitsemän tuntia) ja sunnuntaina olen myös äidin apuna töissä (noin kymmenen tuntia). Lisäksi sain pari koulukirjaa kaukolainana, joista ensimmäistä alan kohta lukemaan (12-sivuinen essee, uuh). Niin ja maanantaina on autokoulun teoriakoe. Mikä viikonloppu? Lepo? Mitä ne on?
PS:
 |
| Moi oon ADHD. |
tiistai 16. marraskuuta 2010
Lätinää
Minua väsyttää, joten nyt tullee murteella. Anteeksi.
Mie aivan oikiasti ryhdistäydyin ja kuvasin päivän asun. Ei sillä, että siinä olis jotakin nähtävää, mutta kuvasimpa nyt kuitenkin.
Toimistossa oli taas jäätävän kylmä (ulkona siis parikymppiä pakkasta) ja tällä kertaa jopa varauduin siihen (no okei myös siihen työmatkaan, jonka kävelemiseen menee sellaiset kymmenisen minuuttia) ja nappasin harteilleni rakkausmummon kutoman talvihuivin.
Minulla on myös uusi kiharantekokone, jonka aion kyllä esitellä jossain vaiheessa kuhan vaan muistaisin joskus kuvata ne kiharat. Oon mie niitä kuiten tehny jo vissiin kahetki.
Niin ja mie tilasin kaverin kautta Oriflamen pikkupaketin, joka tullee varmasti jossain kohti ens viikkoa. Senki kyllä täällä näytän ja testaan ja niin edelleen.
Nyt mie kuitenki menen nukkumaan, huomenna aion mennä seittemäksi jo töihin ko pittää keritä pankkiinkin ja semmosta hienouttahan meillä Inarissa ei ole. Pankkiin kertyy siis matkaa sen nelisenkymmentä kilometriä ja sehän menee toki neljältä kiinni, eli tosiaan pitäis jo kolmen aikana sen takia ehtiä töistä.
PS: kävimmä tuossa viikko sitte Kelekkamessuilla Rovaniemellä, ja Selällä maisemat oli tätä luokkaa:
Kyllähän täällä assuu. ;)
Mie aivan oikiasti ryhdistäydyin ja kuvasin päivän asun. Ei sillä, että siinä olis jotakin nähtävää, mutta kuvasimpa nyt kuitenkin.
 | ||
| Tietenkään koira ei just sillon voinu olla härväämättä jotaki epämääräistä ja tietenkään en voinu olla kattomatta ja näyttämättä suht. idiootilta. |
Toimistossa oli taas jäätävän kylmä (ulkona siis parikymppiä pakkasta) ja tällä kertaa jopa varauduin siihen (no okei myös siihen työmatkaan, jonka kävelemiseen menee sellaiset kymmenisen minuuttia) ja nappasin harteilleni rakkausmummon kutoman talvihuivin.
Minulla on myös uusi kiharantekokone, jonka aion kyllä esitellä jossain vaiheessa kuhan vaan muistaisin joskus kuvata ne kiharat. Oon mie niitä kuiten tehny jo vissiin kahetki.
Niin ja mie tilasin kaverin kautta Oriflamen pikkupaketin, joka tullee varmasti jossain kohti ens viikkoa. Senki kyllä täällä näytän ja testaan ja niin edelleen.
Nyt mie kuitenki menen nukkumaan, huomenna aion mennä seittemäksi jo töihin ko pittää keritä pankkiinkin ja semmosta hienouttahan meillä Inarissa ei ole. Pankkiin kertyy siis matkaa sen nelisenkymmentä kilometriä ja sehän menee toki neljältä kiinni, eli tosiaan pitäis jo kolmen aikana sen takia ehtiä töistä.
PS: kävimmä tuossa viikko sitte Kelekkamessuilla Rovaniemellä, ja Selällä maisemat oli tätä luokkaa:
Kyllähän täällä assuu. ;)
maanantai 15. marraskuuta 2010
Saahan sitä aina haaveilla
Koska mulla ei selvästikään ole tärkeämpää tekemistä (kokemuspäiväkirja? kymmenen sivun essee? mitä ne on?), niin kulutan aikaani tämän parissa:
The hair you would die for?
Person you would love to look like?
Your dream place to live?
The way you would like to spend most of you days?
Clothes you would like to wear?
 |
| Ja siis saan tuon tukan kaupan päälle, eiks jeh? |
NO ÄÄÄ EN LÖYDÄ HIENOJA VAATTEITA.
Things you would like to have?
 |
| ...no läppä. ;) |
Kaikki kuvat weheartit.
maanantai 8. marraskuuta 2010
Kalapianaama
Mulla on tosi vaalea iho, ja oikeansävyisen meikkivoiteen tai vastaavan löytäminen on aina yhtä nautinnollista hommaa. Kaikki mahdolliset kokeilemani sävyt ovat tähän asti tuntuneet turhan oransseilta, varsinkin talvisin. Eikä asiaa tietenkään yhtään helpota se, että en haluaisi joutua maksamaan tökötistä 15 euroa enempää - ruokakin kun on ihan kiva juttu elämässä.
Viime kauppareissulta mukaan tarttui Lumenen Natural Code -sarjan meikkivoide Vanilla-sävyssä ja kerrankin osui ihan nappiin! Sävyn lisäksi koostumuskin oli varsin miellyttävä ja voide levittyi iholle hyvin. Hitusen parempaa peittävyyttä olisin kaivannut, mutta kylläpä nuo akneposket loistaa läpi vaikka mitä tekisi (ai miten niin katkera äänensävy?). Toisaalta, ehkä on parempikin pitää meikkipohja niin ohuena ja hengittävänä kuin mahdollista, ettei iho mene entistä pahempaan kuntoon.
Kuulun muuten siihen kastiin, jonka mielestä (liika ja epäluonnollinen) rusketus on rumaa. Kalpeat posliininukkekasvot tai vaihtoehtoisesti luonnollisen päivettynyt iho nyt vain mielestäni ovat paljon kauniimpaa katsottavaa kuin tökerö, oranssiin vivahtava rusketus. Siksipä olenkin näistä vaikeuksista huolimatta ihan iloinen omasta kalpeanaamaisuudestani. ;)
Asiasta toiseen, tännekin saatiin lopultakin asiaankuuluvat talvimaisemat! Lunta sateli viikonlopun aikana ainakin kymmenen senttiä ja pakkastakin on tällä hetkellä meidän mittarin mukaan -8 astetta. Eihän se vielä mikään kunnon talvi ole, mutta ainakin parempi kuin marraskuinen vesisade. Jeijj.
Tänään siirryn astetta pohjoisemmaksi ja lähden kahdeksi viikoksi kotimaisemiin harjoittamaan ahkeraa itsenäistä opiskelua. Palaillaanpa asiaan siis napapiirin paremmalta puolelta!
Viime kauppareissulta mukaan tarttui Lumenen Natural Code -sarjan meikkivoide Vanilla-sävyssä ja kerrankin osui ihan nappiin! Sävyn lisäksi koostumuskin oli varsin miellyttävä ja voide levittyi iholle hyvin. Hitusen parempaa peittävyyttä olisin kaivannut, mutta kylläpä nuo akneposket loistaa läpi vaikka mitä tekisi (ai miten niin katkera äänensävy?). Toisaalta, ehkä on parempikin pitää meikkipohja niin ohuena ja hengittävänä kuin mahdollista, ettei iho mene entistä pahempaan kuntoon.
Kuulun muuten siihen kastiin, jonka mielestä (liika ja epäluonnollinen) rusketus on rumaa. Kalpeat posliininukkekasvot tai vaihtoehtoisesti luonnollisen päivettynyt iho nyt vain mielestäni ovat paljon kauniimpaa katsottavaa kuin tökerö, oranssiin vivahtava rusketus. Siksipä olenkin näistä vaikeuksista huolimatta ihan iloinen omasta kalpeanaamaisuudestani. ;)
Asiasta toiseen, tännekin saatiin lopultakin asiaankuuluvat talvimaisemat! Lunta sateli viikonlopun aikana ainakin kymmenen senttiä ja pakkastakin on tällä hetkellä meidän mittarin mukaan -8 astetta. Eihän se vielä mikään kunnon talvi ole, mutta ainakin parempi kuin marraskuinen vesisade. Jeijj.
 |
| Pallopää mielissään talavesta. |
Tänään siirryn astetta pohjoisemmaksi ja lähden kahdeksi viikoksi kotimaisemiin harjoittamaan ahkeraa itsenäistä opiskelua. Palaillaanpa asiaan siis napapiirin paremmalta puolelta!
torstai 4. marraskuuta 2010
Orava hamstraa talven varalle
Kuten aloitusviestissä kerroinkin, tyylillinen historiani (krhm historia, päällä tällä hetkellä tuulihousut ja iso huppari... mutta meillä on edelleen muuttohommia!) on aika karua muisteltavaa. Vaatekaappini sisältö koostui lähes täysin liian isoista huppareista, kollareista, verkkareista ja urheiluvaatteista (jotka olivat lähinnä pari numeroa liian suuria t-paitoja ja verkkareita), ja pitkään vaatekaapista löytyi tasan yhdet farkut jotka käytin kirjaimellisesti puhki ennen uusien ostamista. Vihasin shoppailua yli kaiken ja hankin vain pakosta "siistimpiä" vaatteita eli neuletakin tai sopivan kokoisen hupparin. Tyyli ei kiinnostanut minua pätkääkään.
Nyt sitten olen alkanut ihan oikeasti kiinnostumaan vaatteista, asusteista, meikeistä ja hiustenlaitosta. Pikkuhiljaa olen tyhjentänyt kaappia huppareista ja hankkinut tilalle niitä "siistimpiä" eli aivan tavallisia vaatteita. Aluksi ahdisti, mutta nyt minulla ei oikeasti enää edes huvita pukeutua ihmisten ilmoille löysiin kollareihin ja huppariin.
Talven tullen nuo neuletakit ja aiemmin syksyllä ostamani syystakki eivät oikein riitä enää, ja pitäisi hankkia uusi takki. Ihastuin tähän:
..mutta haluaisin hipelöidä tuota liikkeessä, koska takin on kuitenkin oltava riittävän lämmin. Täällä kun ei aivan oikeasti tarkene millä tahansa halpisliikkeen "talvi"takilla.
Toinen eteen tuleva, joskaan ei ihan näin kiireellinen hankinta on saappaat. Olen ihan hiljattain ostanut nahkaiset, vähän nilkkurimaiset talvikengät, mutta olisi tietysti ihan jees ettei tarvitsisi koko talvea kulkea samoilla kengillä. Hah, vaikea muuten uskoa että sanon näin - itsehän kuljin kolme vuotta kesät talvet mettä- ja mökkireissuja lukuunottamatta samoissa kengissä.
Kolmanneksi minun pitäisi hommata laukku. Siisti, musta, riittävän tilava perusarkilaukku. Ei luulisi olevan kovin vaikeaa, mutta aina laukkuja katsellessani jokin sisälläni kiljuu kuinka monta CD-levyä silläkin rahalla saisi...
Saatamme lähteä viikonloppuna käymään päiväreissun kaupungissa (=Rovaniemellä :D), joten ehkäpä sieltä edes se takki tarttuisi mukaan. Sillä olisi nyt kaikkein akuutein tarve.
Taidan lähteä leipomaan pannukakkua, heippa!
Nyt sitten olen alkanut ihan oikeasti kiinnostumaan vaatteista, asusteista, meikeistä ja hiustenlaitosta. Pikkuhiljaa olen tyhjentänyt kaappia huppareista ja hankkinut tilalle niitä "siistimpiä" eli aivan tavallisia vaatteita. Aluksi ahdisti, mutta nyt minulla ei oikeasti enää edes huvita pukeutua ihmisten ilmoille löysiin kollareihin ja huppariin.
Talven tullen nuo neuletakit ja aiemmin syksyllä ostamani syystakki eivät oikein riitä enää, ja pitäisi hankkia uusi takki. Ihastuin tähän:
 |
| Vero Moda |
..mutta haluaisin hipelöidä tuota liikkeessä, koska takin on kuitenkin oltava riittävän lämmin. Täällä kun ei aivan oikeasti tarkene millä tahansa halpisliikkeen "talvi"takilla.
Toinen eteen tuleva, joskaan ei ihan näin kiireellinen hankinta on saappaat. Olen ihan hiljattain ostanut nahkaiset, vähän nilkkurimaiset talvikengät, mutta olisi tietysti ihan jees ettei tarvitsisi koko talvea kulkea samoilla kengillä. Hah, vaikea muuten uskoa että sanon näin - itsehän kuljin kolme vuotta kesät talvet mettä- ja mökkireissuja lukuunottamatta samoissa kengissä.
Kolmanneksi minun pitäisi hommata laukku. Siisti, musta, riittävän tilava perusarkilaukku. Ei luulisi olevan kovin vaikeaa, mutta aina laukkuja katsellessani jokin sisälläni kiljuu kuinka monta CD-levyä silläkin rahalla saisi...
Saatamme lähteä viikonloppuna käymään päiväreissun kaupungissa (=Rovaniemellä :D), joten ehkäpä sieltä edes se takki tarttuisi mukaan. Sillä olisi nyt kaikkein akuutein tarve.
Taidan lähteä leipomaan pannukakkua, heippa!
tiistai 2. marraskuuta 2010
Suihkugeelien ihanuudesta
Itsehän asun edelleen pahvilaatikko-/muovipussi-/jätesäkki-/läjäviidakossa, joten kaikenlainen sosiaalinen elämä on jäänyt vähän vähemmälle. Toivottavasti huomenna kuitenkin saataisiin viimeisetkin tavarat paikoilleen niin loppuisi tämä esteratahyppely ja voisin esim. ymmärtää että olen osallisena tyyliblogissa jota olisi hyvä päivittää säännöllisesti!
Muuton yhteydessä tajusin, että minun pahimmat fiksaationi eivät suinkaan liity vaatteisiin tai asusteisiin tai edes varsinaisesti kosmetiikkaan, vaan saippuoihin. Kyllä, luitte oikein. Kylppärissämme hengailee yksitoista (NIINPÄ) saippuapurkkia, joista jokaiselle on oma tilanteensa ja joiden käytössä olen toisinaan vähän pelottava. Tässä he ovat:
Vasemmalta oikealle: Herbina Marjaspa, joku ruotsalainen liian herkullisen tuoksuinen ja myös kylpyvaahtona toimiva kahvintuoksuinen suihkugeeli, Dove Go Fresh kurkku ja vihreä tee, Dove Go Fresh greippi ja sitruunaruoho, Dove perussaippua plus kosteusvoide, Dermosil punainen appelsiini, Dermosil Arctic Berries-sarjan kuoriva vadelmasuihkugeeli, Rexona Fruitamin ja Pirkka Aloe Vera & yoghurt. Näiden lisäksi meiltä löytyy kuvasta pois jääneet Rexonan Sport ja Dermosilin Arctic Berries puolukka- ja tyrnipalasaippuat.
Mulla on jostain syystä pakottava tarve selittää miksi näitä on näin paljon:
- Herbinan Marjaspahan mulla on saman sarjan deodorantti ja vartalovoide. Koko setti on lahja nyt jo edesmenneeltä anopilta, joten niillä on suurta tunnearvoa (jep, tunnen rakkautta suihkugeeliä kohtaan...). Tuoksu, mmhmmmmmm.
- Kahvintuoksuinen suihkugeeli tarttui mukaan ruotsalaisesta marketista jollain ruokaostosreissulla, ja itseasiassa se oli tuo mieheke joka ostoa ehdotti :D Mutta tuohon tuoksuun vaan jäi kiinni. Kamalan päivän jälkeen on ihana virua suihkussa kauan ja vaan hengittää tuota tuoksua.
- Doven Go Freshit ovat maailman parhaita lenkin jälkeen, ne virkistävät oikeasti! Myös liian aikaisena aamuna on ihan parasta peseytyä tuolla greippi plus sitruunaruoho-versiolla, siinä on semmosia... kokkareita? :D jotka siis kuorii kevyesti ihoa ja myös herättävät. Tuo perussaippua (jossa on kosteusvoidetta) on itseasiassa mulla siksi, että ostin joskus nuo kaikki kolme semmoisesta pakettitarjouksesta.Sitäkin on kuitenkin kuivan ihon yllättäessä tullut käytettyä, ja toimii kyllä.
- Dermosil on ollut pitkään yksi mun lempparimerkeistä, ja uusin tilaus tuli itseasiassa tuossa viime viikolla. Punainen appelsiini-geeli tuoksuu raikkaalle ja sitä tulen käyttämään varmasti paljon aamuisin ja lenkkien jälkeen. Kuoriva suihkugeeli on hyvä olla ihan sen takia että tulee joskus kuorittua ihoa - joku kuorintavoide tai sen säännöllinen käyttäminen taitaa olla mun muistille vähän turhan kova tavoite.
- Rexonan Fruitamin ja Sport ovat molemmat lenkkeilyn jälkeisiin suihkuihin etenkin silloin, kun pitäisi vielä urheilun jälkeenkin suoriutua jonnekin muualle kuin sohvalle. Molemmat jättävät semmoisen oikeasti raikkaan tunteen koko keholle. On myös hyvin mahdollista, että olen mainoksen uhri eikä ne mitään toimi :D Mutta ihan sama.
- Pirkka-saippua oli täällä asunnossa valmiina! Ei ole minun vika!
- Ja sitten ne palasaippuat toimivat lähinnä käsisaippuoina, mutta se tyrniversio tuoksuu nii-iin hyvälle että sitä on pakko käyttää joskus suihkussakin.
Ja minä en sitten koskaan mitään selittele.
Laitetaan nyt vielä loppuun laatikoidenpurkamispäivän "asu", joka perustui puhtaasti mukavuudelle. Ja okei sille mitä sieltä ekasta pussista löytyi.
Tuntuu hölmöltä mutta menköön, tähän kai pitäisi tottua:
Huppari - Puma
T-paita - Seppälä
Haaremi-/salihousut - H&M Sport
Ei kai mulla muuta nyt, heipat vain!
PS: niin siis voisi luulla että tällaisella saippuafriikillä olisi myös shampooriippuvuus... No, kylppärissä on tasan yksi shampoopullo ja yksi hoitoainepullo, molemmat Garnierin Nordic Hair Care. Loogisuus ei ole koskaan ollut mun vahvinta aluetta.
Muuton yhteydessä tajusin, että minun pahimmat fiksaationi eivät suinkaan liity vaatteisiin tai asusteisiin tai edes varsinaisesti kosmetiikkaan, vaan saippuoihin. Kyllä, luitte oikein. Kylppärissämme hengailee yksitoista (NIINPÄ) saippuapurkkia, joista jokaiselle on oma tilanteensa ja joiden käytössä olen toisinaan vähän pelottava. Tässä he ovat:
Vasemmalta oikealle: Herbina Marjaspa, joku ruotsalainen liian herkullisen tuoksuinen ja myös kylpyvaahtona toimiva kahvintuoksuinen suihkugeeli, Dove Go Fresh kurkku ja vihreä tee, Dove Go Fresh greippi ja sitruunaruoho, Dove perussaippua plus kosteusvoide, Dermosil punainen appelsiini, Dermosil Arctic Berries-sarjan kuoriva vadelmasuihkugeeli, Rexona Fruitamin ja Pirkka Aloe Vera & yoghurt. Näiden lisäksi meiltä löytyy kuvasta pois jääneet Rexonan Sport ja Dermosilin Arctic Berries puolukka- ja tyrnipalasaippuat.
Mulla on jostain syystä pakottava tarve selittää miksi näitä on näin paljon:
- Herbinan Marjaspahan mulla on saman sarjan deodorantti ja vartalovoide. Koko setti on lahja nyt jo edesmenneeltä anopilta, joten niillä on suurta tunnearvoa (jep, tunnen rakkautta suihkugeeliä kohtaan...). Tuoksu, mmhmmmmmm.
- Kahvintuoksuinen suihkugeeli tarttui mukaan ruotsalaisesta marketista jollain ruokaostosreissulla, ja itseasiassa se oli tuo mieheke joka ostoa ehdotti :D Mutta tuohon tuoksuun vaan jäi kiinni. Kamalan päivän jälkeen on ihana virua suihkussa kauan ja vaan hengittää tuota tuoksua.
- Doven Go Freshit ovat maailman parhaita lenkin jälkeen, ne virkistävät oikeasti! Myös liian aikaisena aamuna on ihan parasta peseytyä tuolla greippi plus sitruunaruoho-versiolla, siinä on semmosia... kokkareita? :D jotka siis kuorii kevyesti ihoa ja myös herättävät. Tuo perussaippua (jossa on kosteusvoidetta) on itseasiassa mulla siksi, että ostin joskus nuo kaikki kolme semmoisesta pakettitarjouksesta.Sitäkin on kuitenkin kuivan ihon yllättäessä tullut käytettyä, ja toimii kyllä.
- Dermosil on ollut pitkään yksi mun lempparimerkeistä, ja uusin tilaus tuli itseasiassa tuossa viime viikolla. Punainen appelsiini-geeli tuoksuu raikkaalle ja sitä tulen käyttämään varmasti paljon aamuisin ja lenkkien jälkeen. Kuoriva suihkugeeli on hyvä olla ihan sen takia että tulee joskus kuorittua ihoa - joku kuorintavoide tai sen säännöllinen käyttäminen taitaa olla mun muistille vähän turhan kova tavoite.
- Rexonan Fruitamin ja Sport ovat molemmat lenkkeilyn jälkeisiin suihkuihin etenkin silloin, kun pitäisi vielä urheilun jälkeenkin suoriutua jonnekin muualle kuin sohvalle. Molemmat jättävät semmoisen oikeasti raikkaan tunteen koko keholle. On myös hyvin mahdollista, että olen mainoksen uhri eikä ne mitään toimi :D Mutta ihan sama.
- Pirkka-saippua oli täällä asunnossa valmiina! Ei ole minun vika!
- Ja sitten ne palasaippuat toimivat lähinnä käsisaippuoina, mutta se tyrniversio tuoksuu nii-iin hyvälle että sitä on pakko käyttää joskus suihkussakin.
Ja minä en sitten koskaan mitään selittele.
Laitetaan nyt vielä loppuun laatikoidenpurkamispäivän "asu", joka perustui puhtaasti mukavuudelle. Ja okei sille mitä sieltä ekasta pussista löytyi.
Tuntuu hölmöltä mutta menköön, tähän kai pitäisi tottua:
Huppari - Puma
T-paita - Seppälä
Haaremi-/salihousut - H&M Sport
Ei kai mulla muuta nyt, heipat vain!
PS: niin siis voisi luulla että tällaisella saippuafriikillä olisi myös shampooriippuvuus... No, kylppärissä on tasan yksi shampoopullo ja yksi hoitoainepullo, molemmat Garnierin Nordic Hair Care. Loogisuus ei ole koskaan ollut mun vahvinta aluetta.
Pikselimössöä trallallaa
Miksei kukaan kertonut etukäteen, että tämä on oikeasti näin vaikeaa? :D
(Miksi en vieläkään ole ostanut kunnon ruoka- ja vesikippoja noiden iänikuisten jäätelörasioiden tilalle? Olisikohan jo korkea aika alkaa panostaa tuon katin materialistisiin tarpeisiin...)
Mutta tässä siis ihkaensimmäinen reaaliaikainen asukuva. En voi vieläkään uskoa, että oon päätyny tähän tilanteeseen.
Ja vaikkei kenelläkään kiinnostais, niin ihan-vaan-siksi-ku-oon-aina-salaa-unelmoinu-tästä:
Pusero, tunika & housut: Vero Moda
Pipo: H&M
Ihanat talvitöppöset: Skopunkten
Uunituore otsatukka: Salon Enni
Kiirettä on pidellyt ja pitelee vielä pari päivää, siksi siis vähän vaitonaisempi meno ollut näin aluksi. Mutta tämän viikon jälkeen helpottaa! :)
(Miksi en vieläkään ole ostanut kunnon ruoka- ja vesikippoja noiden iänikuisten jäätelörasioiden tilalle? Olisikohan jo korkea aika alkaa panostaa tuon katin materialistisiin tarpeisiin...)
Mutta tässä siis ihkaensimmäinen reaaliaikainen asukuva. En voi vieläkään uskoa, että oon päätyny tähän tilanteeseen.
Ja vaikkei kenelläkään kiinnostais, niin ihan-vaan-siksi-ku-oon-aina-salaa-unelmoinu-tästä:
Pusero, tunika & housut: Vero Moda
Pipo: H&M
Ihanat talvitöppöset: Skopunkten
Uunituore otsatukka: Salon Enni
Kiirettä on pidellyt ja pitelee vielä pari päivää, siksi siis vähän vaitonaisempi meno ollut näin aluksi. Mutta tämän viikon jälkeen helpottaa! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)