torstai 16. joulukuuta 2010

55 asiaa Niinasta!

Hihi, kuten Sarppa jo sanoikin niin ollaan kyllä päivitystahdiltamme ihan kadehdittavan tehokkaita :D Mutta kiirettä on tosiaan pidellyt, ei käy kieltäminen!

Kävin tuolla etelässä moikkaamassa murusia ja jotakin saattoi ehkä tarttua joululahjaostosten lomassa omiinkin tarpeisiin, mutta niistä lisää vaikka huomenna tai myöhemmin illalla (siivoaminen odottelee...). Nyt kuitenkin tällainen blogeissa pyörinyt haaste joka vaikutti hirmukivalta. Jospa tämän myötä selviäisi vähän muillekin että kuka hullu täällä kirjottelee (ihan niinko tätä lukis joku muukin ko rakas yhteinen ystävämme Samurai-Sara)!

KYMMENEN ASIAA JOITA VIHAAT YLI KAIKEN:

1. Ylimieliset ihmiset, joiden mielipiteet ovat ainoita oikeita ja jotka naureskelevat halveksuvasti kaikkien muiden sanomisille. Samaiset ihmiset usein katsovat muita ihmisiä alaspäin ja nenänvartta pitkin.

2. Mistä tahansa vuodenajasta nillittäjät. Okei, talvella on kylmä, kevättalvella on märkää, keväällä on lämmin mutta liian kylmä, kesällä on liian kylmä, liian kuuma tai liian sateista, syyskesällä on kylmä vaikka näyttää lämpimältä, syksyllä alkaa koulu ja tuulee ja syystalvella on märkää ja rumaa ja mustaa, mutta siinä nillittämisessä ei kyllä ole mitään järkeä. Sitten kun joku onnistuu nillittämällä vaihtamaan säätilaa niin voin hyväksyä sen, siihen asti en.

3. Sitä tunnetta, kun on unohtanut jotakin oikeasti tärkeää. Sitä, kun se tieto humahtaa päälaelta varpaisiin asti ja sydän pomppaa kurkkuun. (Voin kertoa että tämä kohta liittyy hyvin olennaisesti tähän aamuun.)

4. ÄMMÄNNEULOJA. Mulla ainakin menee koko jalka ihan toimintakyvyttömäksi ja se kipu säteilee koko kroppaan eikä sitä jalkaa voi edes liikuttaa. Ja samalla vihaan sitä, että istahdan väkisinkin toisen jalan päälle. Istun nytkin toisen jalan päällä.

5. Omaa saamattomuuttani. Työasioissa olen todella tarkka ja täsmällinen, mutta samalla saatan unohtaa tehdä milloin mitäkin tärkeitä papereita. Vakuutusasiat on mun lemppareita tällä hetkellä.

6. Tylyä asiakaspalvelua. Olen itse ollut asiakaspalveluhommissa niin ravintolassa kuin kaupan kassallakin, ja voi että miten ärsyynnyn jos en saa edes sitä hymyä ja tervehdystä maksaessani ostoksia. Minä tyydyn asiakkaana loppupeleissä todella vähään ja minä ymmärrän, että aina ei vaan voi olla hyvä päivä, mutta joku raja. Minun ei tarvitse ravintolassa itse noutaa ruokalistaa ja minä todellakin ansaitsen kassaneidiltä ystävällisen hymyn ja asiallista palvelua.

7. Mämmiä. En vaan käsitä miten joku voi syödä sitä.

8. Ihmisiä, joiden lempilause on suunnilleen tällainen: "Porvarit siellä päättää nii meiän köyhien raukkaduunareiden asioista nii ja mistään ne ei mitään tiiä nii ja mulla on paska elämä nii ja yhtään rahaa ei oo nii ja siellä ne asuu ökytaloissa nii ikinä ei oo mitään tehty nii ja nuoki on varmaan maksettu meiän verorahoista nii." Toisien sanoen kateelliset ja katkeroituneet ihmiset, joiden mielestä kaikki, joiden tulot ovat yli 2000 euroa kuussa, ovat rikkaita kermaperseitä jotka eivät ole koskaan tehneet päivääkään oikeaa työtä. Tähän liittyen voin kertoa, etten voi sietää niitäkään, joiden mielestä kaikki onnellisuus ja varsinkin varallisuus tulisi pitää visusti piilossa, koska muuten on juurikin se kermaperse joka ei ole koskaan tehnyt mitään ja joka on saanut kaiken ilmaiseksi.

9. Sitä, kun multa kysytään että "mitä jos sä tajuat kymmenen vuoden päästä että et sinä tätä halunnutkaan?".

10. Just nyt vihaan nilkkaani ja puuttuvaa itsesuojeluvaistoani. Sattuu.


YHDEKSÄN ASIAA, JOTKA OVAT OMINAISIA SINULLE/LUONTEELLESI:

1. Ristiriitaisuus. Olen joissain asioissa tosi tarkka, toisissa taas järjettömän suurpiirteinen. Olen tosi sosiaalinen ja kovaääninen, mutta kuitenkin hirmuisen ujo ja hiljainen. Olen spontaani, mutta haluan että suunnitelmat ovat mahdollisimman ajoissa selviä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

2. Mulla on oikeasti lähes kaikkeen jotain sanottavaa ja joku mielipide. Osaan myös perustella mielipiteeni melko uskottavasti.

3. Olen jossain määrin riippuvainen suklaasta. Olen siis suklaaholisti. Noniin, tulin kaapista ulos.

4. Osaan olla hirveän saamaton, mutta kun jotain tosissani päätän, niin menen läpi vaikka harmaan kiven. Olen tosi päättäväinen, teen nopeasti ratkaisuja ja vien asiaa eteenpäin vaikka väkisin.

5. Olen aika peruspositiivinen ihminen ja haluaisin kovasti aina uskoa kaikista hyvää.

6. En oikein osaa sanoa ei, koska en haluaisi suututtaa ketään. Olen siis aika kiltti. Paitsi en kyllä aina, osaan olla tosi ilkeä ja välinpitämätönkin.

7. Mun tunteet heittää jatkuvaa vuoristorataa. Saatan hehkua kuin Naantalin aurinko ja seuraavassa hetkessä kiskaista kunnon itkupotkuraivarit. Tämä on tosin pikkuisen tasoittunut, mutta edelleenkin olen vähän tuulellakäyvä.

8. Innostun tosi helposti ja minut on suorastaan naurettavan helppoa saada toimintaan mukaan.

9. Olen koko elämäni tunkenut itseäni jos jonkinlaisiin vaikutusjuttuihin ja ryhmiin. Nimim. joulujuhlan pääjärjestäjä, lentopallovalmentaja, jokapaikan organisoija, Comenius-ryhmäläinen, lauluryhmäläinen, tukioppilas, isonen, apuohjaaja ja tutor-vastaava. Kaikki parin vuoden sisään :D


KAHDEKSAN TAPAA VALLOITTAA SINUT JA SYDÄMESI:

1. Olemalla itsevarma! Miehen pitää olla mies eikä hiiri. Mutta ei kuitenkaan semmonen machoman joka on aina oikeassa (katso kohta 1.1), vaan sellanen, joka osaa ottaa ohjat käsiinsä. Miehen kuuluu olla perheen pää, ei edelleenkään machoman vaan ennemmin sellasessa "minä suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä"-hengessä. Mieheen pitää pystyä luottamaan niinkuin kallioon.

2. Olemalla turvallinen. Itse tällaisena tuuliviirinä tarvitsen rinnalleni ihmisen, jonka tiedän pysyvän siinä ja ottavan kiinni vaikka putoaisin kuinka korkealta tahansa ja joka välillä vähän tasoittaa tilannetta.

3. Omistamalla silmät, joiden takana on jotakin. Tuikkivat silmät ovat jotain niin älyttömän ihanaa.

4. Puhumalla sopivissa määrin pehmeitä. Ei siis mitään ruusupuskakynttiläviulukonsertto-meininkiä, vaan suoraa puhetta. Mikään ei lämmitä liian aikaisena aamuna niinkuin se, että uninen mies tulee ja halaa tiukasti ja sanoo että olet ihana kulta.

5. Omistamalla lihaksikkaat käsivarret.

6. Tuoksumalla hyvälle. Tämä on tärkeää, joka muuta väittää niin valehtelee!

7. Olemalla luotettava, turvallinen, uskollinen, hauska, vähän hölmö, spontaani ja valmis sitoutumaan.

8. Hyväksymällä minut sellaisena kuin olen.

...eli olemalla J.

Tähän  pyritään!
SEITSEMÄN ASIAA, JOITA TOIVOT TÄLLÄ HETKELLÄ:
1. Että koti siivoaisi itse itsensä.

2. Että J:llä olisi vapaa viikonloppu, jotta pääsisimme käymään Rovaniemellä, jotta se saisi sen kelkkansa, jotta minun ei tarvitsisi enää katsoa joka ilta kuvia siitä.

3. Että hiukseni kasvaisivat nopeammin.

4. Että olisin tajunnut hoitaa jalkaani silloin kun ne nivelsiteet venähtivät.

5. Että eilen tilaamamme joululahjat tulisivat ajoissa.

6. Että osaisin laulaa paremmin.

7. Että muistaisin tänään hoitaa muutaman tärkeän asian!


KUUSI ASIAA MITÄ TEET ENSIMMÄISENÄ KUN HERÄÄT:

1. Loikoilen sängyssä ja halailen koiraa ja J:tä.

2. Laitan kahvin tulemaan ja käytän koiraa ulkona. (Käyn suihkussa.)

3. Puen päälleni.

4. Annan koiralle ruokaa.

5. Syön, juon kahvia ja dataan tai luen jotakin.

6. Meikkaan ja pesen hampaat.


VIISI IHMISTÄ KETKÄ TIETÄVÄT ENITEN MURHEISTASI:

1. J.

2. Sarppa.

3. Ystäväni T.

4. Ystäväni H.

5. Ystäväni J.


NELJÄ ASIAA, JOISTA OLET RIIPPUVAINEN:

1. Aamukahvi.

2. No se suklaa....

3. Huulirasva.

4. Musiikki.


KOLME KAUNEINTA ASIAA, MITÄ SINULLE ON SANOTTU:
no ne oikeasti kauneimmat jääköön mulle vain, mutta tässä on semmosia hauskoja söpöilyjä a.k.a tahatonta tilannekomiikkaa:

1. "Oot ihana ko oot tommonen virtahepo." -J

2. Niina: "Ihanaa auringonkukansiemeniä!" J: "Ne on linnuille!!!!!!" N: "Eiku mulle." J: "Talitintti."

3. Sarpan hyvinhyvin usein toistuva lausahdus: "Vitsin vammanen."


KAKSI ASIAA MITÄ PELKÄÄT ENITEN:

1. Yksin jäämistä.

2. Hammaslääkäriä tai pimeää. Ehkä hammaslääkäriä.


YKSI TUNNUSTUS:

1. En ole käynyt hammaslääkärissä kahteen ja puoleen vuoteen. Enkä mene ennenkuin on pakko.


Semmoista! Tää painelis nyt siivoamaan.

Söpöilykuvat Weheartit.com. Oon ehkä vähän hellyydenkipeä. J, kipittäisitkö kotiin, kiitos.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Onnellisuus on asenne

Voi kurjuus - me ollaan ehkä maailmanhistorian surkeimpia bloggaajia ainakin tämän päivitystahdin suhteen! :D

Minulla on ollut niin kiire kaikkien koulu ynnä muiden hommien kanssa, etten ole ehtinyt edes ajattelemaan postauksen tekoa. Harmillista sinänsä, mutta aina ei vain voi revetä joka suuntaan. Enkä oikeastaan voi nytkään, sillä tänään on kolmen tehtävän deadline, ja kaikki ovat vielä enemmän tai vähemmän kesken. Että kivaa iltaa minulle.

Mutta halusin kuitenkin tulla kanssanne jakamaan sellaisen ihanan tosiseikan, että olen ollut viime aikoina jatkuvasti aivan överihyvällä tuulella. Se on mukavaa. Kokeilkaa tekin.

Happysarppa is happy.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Uusia juttuja kivoja juttuja tuoksujuttuja

Vuoden ahkerin tyylibloggaaja täällä hei!
En edes yritä selittää miksen ole postannut, koska siihen ei oikeastaan ole mitään syytä. Lupaan ainakin yrittää olla edes hieman tunnollisempi.

Pahoitteluista itse asiaan: olenkin kertonut jo jossain vaiheessa, että Dermosil on yksi lempparikosmetiikkamerkeistäni. Dermosililtä rakastan eniten kaikista Arctic Berries-sarjaa, ja siksipä ilahduttikin, kun tilaaja lykkäsi käteeni tämän:





Ah, kuivien käsien pelastaja ja työpäivien piristäjä. Tuote oli rakkautta ensikosketuksesta lähtien: voide on juuri sopivan paksuista, se imeytyy nopeasti ja tuoksu on kerrassaan hurmaava.

Oli sillä tilaajalla mulle muutakin, nimittäin elämäni ensimmäinen hajuvesi!





Kyllä, luitte oikein, elämäni ensimmäinen. Mitenkö on mahdollista? No siten, että tähän asti olen jokaista hajuvettä testatessani joutunut toteamaan, että ei vaan toimi. Hillittömät yskänpuuskat, päänsärky ja tuntikausia jatkuva aivastelu eivät varsinaisesti houkuttele käyttämään tuoksuja päivittäin. Noh, tähänkin tulee nyt muutos, sillä tämä tuoksu ei yskitä, ei särje päätä eikä myöskään aivastuta. Ehkä se johtuu siitä, että tuoksu on tosi raikas ja kevyt, ehkä jostain valmistusaineesta, en minä tiedä. Nyt kuitenkin tuoksun onnellisesti hyvälle.

Viikonloppuna hyppään muuten autoon ja huristelen neljä ja puolisataa kilometriä etelämmäs suoraan Sarpan syleilyyn! Olenko pikkuisen innoissani, no olen.

Ei kai tällä erää muuta, palataan!

PS: mulla on Barbie-kynnet.

Maybelline New York Mini Colorama, sävy 26 Candy Bar.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Villasukkakassin uumenista

Monet bloggaajat ovat jossain uransa vaiheessa esitelleet lukijoille kaikki omistamansa kynsilakat/hiustenhoitotuotteet/kengät/laukut, ja minullekin iski halu tehdä moinen postaus. Mutta mistä? En suhtaudu intohimoisesti mihinkään edellämainituista asioista; en keräile kauniita korkkareita, hamstraa kylpyhuoneen kaappiin (niinku mulla semmonen olis) erilaisia shampoita tai osta uutta ripsiväriä ennen kuin entinen on mennyt huonoksi. Mutta sitten keksin yhden lämpöisen rakkaudenkohteen, jonka edustajia minulta löytyy kaapistani enemmän kuin mekkoja: villasukat.

Tässä siis tällä hetkellä kaappiani asuttavat villamussukkaiset:

(Ansaitsisin jonkun palkinnon näistä loistavista kuvausjärjestelyistä ja mielikuvituksekkaista asetteluista...)


Ensimmäisenä uusimmat tulokkaat. Äiti taisi kutoa nämä minulle joskus tämän vuoden loppukeväästä, ja ne ovat istuvimmat kaikista villasukistani - sopivan timmit, mutteivat kuitenkaan liian tiukat. Minulla on myös samasta langasta kudotut lapaset (ilman noita punaisia tehosteraitoja tosin) ja ne ovat olleet hukassa jo monta viikkoa. Nyyh!! (5 minuuttia myöhemmin: kävin vielä kerran tarkastamassa hattuhyllyn ja siellähän ne oli...)


Nämä ovat yhdet lemppareistani, itseasiassa jalassa parhaillaankin. Näyttävät vahvasti äitin käsialalta, vuosiluvuista ei ole mitään hajua. Mutta tykkään hirmuisesti tuosta neutraalista väristä, harmi kun pohjat kuluvat kohta puhki. (Miiiiiitä kissankarvoja?)


Nämä ovat tilaustyö vuodelta 2004. Ilmoitin äidille kaksi iltaa ennen koulun joulujuhlaa haluavani pukea punamustaraidalliset pitkävartiset villasukat asuni (musta minihame ja punainen t-paita, olin niin tyylikäs) kanssa. Niin ne vain valmistuivat ajoissa. Äiti on villasukkatehdas. Näitä tulee käytettyä melko vähän, nuo pitkät varret ovat yllättävän epäkäytännölliset.


Siniset sukat marjapuuron värisillä raidoilla, aika perus. Nämä ovat vähän löysät, ja käytänkin niitä yleensä vain kotona (on äärettömän ärsyttävää kävellä ulkona, kun villasukat valuvat kokoajan), mutta tykkään silti kovasti. Tekijästä ei ole mitään havaintoa, epäilen vahvasti äitiä tai mummoa.


Näiden alkuperästä minulla ei ole minkäänlaista tietoa. Ne ovat a) jonkun muun omaisuutta, b) liian pienet ja c) vähän rumat (tuo varsi on siis tummansininen eikä musta, ja jotenkin ei miellytä tuo väriyhdistelmä silmää). Olen varmaan joskus kotona ollessani etsinyt kaapista hätävaravillasukat, jotka ovat sitten kulkeutuneet mukanani tänne.


Nämäkään eivät kuulu lemppareiden joukkoon, ovat lähinnä rönttäsukkien maineessa. Näitä käytetään kumppareiden kanssa marjareissuilla ja öisillä mettäretkillä. Made by äippä (ylläri).


Nämä taitavat olla vanhimmat villasukistani. Saatan valehdella, mutta mielestäni äiti kutoi ne minulle, kun olin ala-asteella. En tosiaan ole juurikaan kasvanut kuin muutamasta nimeltämainitsemattomasta paikasta kutosluokan jälkeen (eivätkä jalat kuulu niihin), niin se voi olla hyvinkin mahdollista. Sitä paitsi nämä ovat nyt juuri sopivat, niin ne ovat varmaan alunperin olleet jonkun verran reilua kokoa.


Nämä olen kutonut ihan itse lukion ekalla omassa kämpässä äidiltä pöllityistä jämälangoista (huomatkaa lankatupsut varsissa). Taisin ensin aikoa antaa nämä ystävälleni joululahjaksi, mutta ne eivät sitten kuitenkaan näyttäneet häneltä, joten tein uudet ja pidin nämä yksilöt itselläni. Ihanaiset.


Viimeiseksi oli pakko säästää ultimatelempparini, "Arnolds"-sukat. Halusin viime syksynä kutoa itselleni eniten omannäköiset sukat ikinä, kävin vähän lankaostoksilla ja tällaiset niistä tuli. Kyllä kannatti. Tulee aina hyvä mieli, kun nämä ovat jalassa. Me loves.

Ainakin kahdet sukat olivat jossain hukkapiilossa; yhdet mummon kutomat vihertävänsävyiset mussukat sekä ensimmäiset itse kutomani sukat! Niissä nyt ei paljoa näyttämistä olisikaan ollut (tylsääkin tylsemmät lyhyt- ja mustavartiset harmaat yksilöt), mutta ovat ne silti rakkaat. Mihin lie olen hukannut...

Mutta näilläkin yksilöillä pärjätään missä tahansa pakkasissa. ;) Mitkä on teidän lempparit? (...niinku tätä joku oikeasti lukis. :D)

torstai 25. marraskuuta 2010

Pari kivaa asiaa

Anteeksi sumea kuva, mutta en jaksanut ottaa kuin yhden.

Uusi takki! Ja se oli vielä paljon lämpimämpi kuin odotin. Paljon ihanampi myös. Saatan olla rakastunut.








Sofia Jannok. Ráhkistan du.









keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Talvikengistä ja kuvaamisen vaikeudesta

"Tänään olen truu-muotibloggari ja napsin hienot päivänasukuvat heti koulun jälkeen."

Ja näinhän siinä sitten taas vaihteeksi kävi:


Onpas onnistuneen sumea kuva neiti länkisäärestä puolikkaan pään kera. Ja tämä oli oikeasti paras, uskokaa tai älkää. Kaikki ne kuvat, joissa naama näytti suhtkoht hyvältä, olivat sumeita; teräviin kuviin olin sattunut valitsemaan asentoja, jotka levensivät lantiota noin 25%. Ja sitten puolet oli näitä mutanttikuvia. Uusi kamera ois kiva. Ja kuvauspaikka (ai miten niin sekava tausta ja liian matala jalustan virkaa toimittava pöytä...). Mutta oikeastihan olen maailman kaunein ja täydellisin. Enkä ikinä kitise.

Kuvassa näkyvät kengät ovat uutukaiset. Havahduin eilen siihen todellisuuteen, että en omista kunnon talvikenkiä. Kaikissa entisissä yksilöissä on jotain vikaa, joko ulkonäöllisesti tai terveydellisiltä ominaisuuksiltaan, enkä tosiaan haluaisi tappaa jalkojani ennen kolmenkymmenen vuoden ikää.

Lähdin siis eilen kenkäostoksille seuraavanlaisten vaatimusten kera:
  1. Hyvä kävellä.
  2. Lämpimät.
  3. Ei mitään möhkäleitä.
  4. Kunnon pohja.
  5. Voisivat olla myös nätit.
Kävin ensin varmuuden vuoksi kirpparilla, tuloksetta, sitten kiersin kauppakeskuksen kenkäkaupat (kaikki kaksi) ja Top Sportin, mutta mikään pari ei oikein miellyttänyt silmää saatika lompakkoa. Tässä vaiheessa tajusin, että paukkupakkasten lisäksi kenkien olisi hyvä kestää edes jonkin verran kosteampaakin matskua, sillä lähden kevääksi Tanskaan ja olettaisin siellä olevan hieman leudompi talvi kuin täällä meillä. Olin myös jo erittäin epätoivoinen, ja päätin olla valmis maksamaan kengistä vähän enemmän kuin olin suunnitellut.

Ja löytyiväthän ne sitten, kun tarpeeksi kauan jaksoi etsiä. Niinkin mediaseksikkäästä ostosparatiisista kuin Citymarket. En aluksi meinannut edes kokeilla kyseisiä saappaita, mutta sattumalta huomasin niiden omaavan vettähylkivän pinnan ja päätin yrittää. Ja sitten rakastuin. Tuntuivat tosi hyvältä jalassa ja olivat vielä söpötkin. Ei tarvinnut kahdesti miettiä; kengät koriin ja kassan kautta kotiin. Jalat kiittää.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Tahtoisin lisää tällaisia aamuja

Tiedättehän ne mahtavat päivät, ne huono hius/naama/vaate/elämä-päivien täydelliset vastakohdat, kun peilikuva näyttää aamulla ennen kouluun/töihin lähtöä kaikkien oletusten vastaisesti hyvältä? Minulla oli tänään sellainen aamu, ja voi että on hyvä fiilis vieläkin! Kaikki saattoi juontaa juurensa jo eilisillasta, kun päätin laittaa jalkaan keltaiset farkut (siis mikään ei piristä päivää paremmin kuin värikkäät vaatteet). Tai sitten siitä, että pääsin ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon kouluun näkemään ihania ihmisiä ja sain laittautua pitkästä aikaa (junan makuuhytissä väsyneeseen naamaan tehtyä ehostusta ei tässä tapauksessa lasketa). Ja juu, vaikutusta saattoi olla silläkin, että värjäsin eilen hiukset ja tulos oli varsin ihana. Luonnollinen. Näin lähellä omaa maantiesävyäni en ole tainnutkaan olla sen jälkeen, kun 11-vuotiaana aloitin värjäyskierteen. Harkitsin viime viikolla vähän aikaa ihan tosissani sellaista ihanan punaista tukkaa, josta näin jo untakin, mutta ajattelin kuitenkin kerrankin käytännöllisyyttä. Ja tämä on pliisuudestaan huolimatta tosi kiva väri, me likes.


Yritin ottaa asukuvatkin, muuuutta ne eivät sitten onnistuneetkaan ihan yhtä hyvin. No, ihan kaikki ei vaan voi mennä aina nappiin. :D

Illalla katsomaan Harry Potteria tyttöjen kanssa, jeij!

perjantai 19. marraskuuta 2010

"Siis tilasikkos VIHREÄÄ shampoota!?!?"

Ajattelin olla super-bloggaaja ja kertoa yhtäaikaa sekä Oriflame-paketista että kiharantekokoneesta, respect!

Tosiaan, kaverin kautta tilaamani Oriflame-pikkupaketti saapui jo toissapäivänä, mutten ehtinyt hakea sitä postista ennenkuin tänään ruokatunnilla. Ja tämmöistä sieltä kuoriutui:


Tuuheuttavat kiivi-appelsiini shampoo ja hoitoaine tuoksuvat aivan törkeän hyvälle! Tuo pikkupaletti on korostussävypaletti nimeltään, ja nuo värit on semmoisia voidemaisia. Kätevä pikkupaletti, kun en tosiaan jaksa mitään poskipunia, puhumattakaan aurinkopuuterista. Tuo käy varmaan myös luomille, luulisin. Kerkesin jo vähän testailemaankin:


Ei tuossa nyt kuitenkaan sitten näy kunnolla, varsinkaan kun posket on vielä ulkoilun jäljiltä vähän punaiset. Tämä oli kuitenkin paras.
Koko Oriflame-satsin hinta oli 12,90 plus kaheksan (niinpä) euron paketti Oulusta tänne kauas.

Ja sitten sitä kiharantekokoneasiaa!
Lähtötilanne mulla on tosiaan tämä:


Eli paksu, suora eikä kovin pitkä tukka.

Se kiharantekokone tosiaan on sellainen peruskiharrin, jossa on paksu ja ohut vaihtopää plus toisen päälle semmoinen pyöröharjasysteemi ja toisen päälle korkkiruuvisysteemi. Lisäksi pakettiin kuului pieni suoristusrauta-vaihtopää, jolla voi tehdä tietysti myös laineita. Mukana tuli pari pinniä, harja ja kampa, ja koko satsin hinta oli alennuksen jälkeen vajaa kolmekymppiä. Olen kyllä tähän asti ollut tosi tyytyväinen ostokseen, ainoa miinus siinä on se, että laite kuumuu tosi hitaasti, tosin, ei sekään menoa hidasta kunhan vaan muistaa laittaa sen laitteen esim. kahvinkeiton tai meikkaamisen ajaksi lämpiämään.

Tänään tein laineita ja random-taivutteluja tuolla paksulla vaihtopäällä (enkä tajunnut ottaa tekovaiheesta kuvia, tietenkään), ja lopputulos on tämä:


Jjee!

Henkkamaukan nettikauppa koittaa pakottaa minut ostoksille. Ei nyt, palkkapäivä ei ole vielä. Muttaku.
Ei nyt, me lähdetään käymään Torniossa jossain vaiheessa ja pääsee oikeasti kauppaan. Muttaku.

Nyt ajattelin sytyttää pari kynttilää, syödä eilen tehtyä suklaakakkua (mmmmh) ja katsoa miehen kanssa telkkaria. Huomenna menen näin työviikon päätteeksi äidin työpaikalle avuksi (noin seitsemän tuntia) ja sunnuntaina olen myös äidin apuna töissä (noin kymmenen tuntia). Lisäksi sain pari koulukirjaa kaukolainana, joista ensimmäistä alan kohta lukemaan (12-sivuinen essee, uuh). Niin ja maanantaina on autokoulun teoriakoe. Mikä viikonloppu? Lepo? Mitä ne on?

PS:

Moi oon ADHD.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Lätinää

Minua väsyttää, joten nyt tullee murteella. Anteeksi.

Mie aivan oikiasti ryhdistäydyin ja kuvasin päivän asun. Ei sillä, että siinä olis jotakin nähtävää, mutta kuvasimpa nyt kuitenkin.

Tietenkään koira ei just sillon voinu olla härväämättä jotaki epämääräistä ja tietenkään en voinu olla kattomatta ja näyttämättä suht. idiootilta.


Toimistossa oli taas jäätävän kylmä (ulkona siis parikymppiä pakkasta) ja tällä kertaa jopa varauduin siihen (no okei myös siihen työmatkaan, jonka kävelemiseen menee sellaiset kymmenisen minuuttia) ja nappasin harteilleni rakkausmummon kutoman talvihuivin.



Minulla on myös uusi kiharantekokone, jonka aion kyllä esitellä jossain vaiheessa kuhan vaan muistaisin joskus kuvata ne kiharat. Oon mie niitä kuiten tehny jo vissiin kahetki.

Niin ja mie tilasin kaverin kautta Oriflamen pikkupaketin, joka tullee varmasti jossain kohti ens viikkoa. Senki kyllä täällä näytän ja testaan ja niin edelleen.

Nyt mie kuitenki menen nukkumaan, huomenna aion mennä seittemäksi jo töihin ko pittää keritä pankkiinkin ja semmosta hienouttahan meillä Inarissa ei ole. Pankkiin kertyy siis matkaa sen nelisenkymmentä kilometriä ja sehän menee toki neljältä kiinni, eli tosiaan pitäis jo kolmen aikana sen takia ehtiä töistä.

PS: kävimmä tuossa viikko sitte Kelekkamessuilla Rovaniemellä, ja Selällä maisemat oli tätä luokkaa:



Kyllähän täällä assuu. ;)

maanantai 15. marraskuuta 2010

Saahan sitä aina haaveilla

Koska mulla ei selvästikään ole tärkeämpää tekemistä (kokemuspäiväkirja? kymmenen sivun essee? mitä ne on?), niin kulutan aikaani tämän parissa:

The hair you would die for?





Person you would love to look like?



 
Your dream place to live?





The way you would like to spend most of you days?






Clothes you would like to wear?


Ja siis saan tuon tukan kaupan päälle, eiks jeh?
NO ÄÄÄ EN LÖYDÄ HIENOJA VAATTEITA.

Things you would like to have?






...no läppä. ;)

Kaikki kuvat weheartit.